Nyt kun leikkauksesta tulee vuosi, on aika lopettaa tämä blogi lyhyeen retrospektiiviin. Tässä tärkeimmät muistot ja huomiot.
- Heti leikkauksen jäkeen jalka oli tosi kipeä.
- Kuntoutus kannattaa tehdä heti alusta asti tunnollisesti. Muista noudattaa fyssarin ohjeita. Älä hätäile.
- Autolla pystyi ajelemaan jo muutaman viikon jälkeen.
- Ensimmäinen kuukausi on pahin. Sen jälkeen helpottaa.
- Kylmäpussit ovat ystäväsi.
- Kävely ja pitkä seisominen sai jalan kipeytymään ja turpoamaan vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen.
- Pyöräily, kuntosali ja muu liikunta kannattaa aloittaa heti kun siihen saa luvan.
- Jalka ei ole ollut kipeä pitkään aikaan. Aamulla jalka on välillä jäykkä.
- Leikattu jalka on edelleen alitajuntaisesti mielessä. Leikattua jalkaa varoo vaistomaisesti ja kuulostelee kun jumppaa tai nostaa punttia.
- Täysin samaa tervettä jalkaa tuosta koskaan tulee, mutta kunhan välttää turhia riskejä jalalla pystyy tekemään lähes kaikkea mitä terveellä vastaavalla. Olen käynyt vuoden aikana mm. punttisalilla, painimassa, uimassa, kävelyllä, maastopyöräilemässä ja viikon pyörämatkalla Virossa ilman mitään ongelmia.
Tällä hetkellä jalka toimii täysin normaalisti, liikeradat ovat ennallaan ja jalka on tukevampi kuin ennen leikkausta. Voimatasot ja koko ovat lähes samat kuin terveessäkin jalassa. Ainoat pysyvät jäljet ovat arpi lumpion alapuolella ja ajoittainen jäykkyys lumpion sisäpuolella. Polvi myös naksuu välillä, mutta tämä on kuulemma täysin normaalia. Kun seison jalat suorana ja keskityn polven tuntemuksiin, tuntuu leikattu polvi hieman erilaiselta. Ehka hiukan ilmavalta. Arjen kiireissä tätä ei huomaa. Jos polvi tällaisena pysyy vielä vuosikaudet, niin olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.
Kiitos perheelle, kavereille, tutuille ja Oma-sairaalan henkilökunnalle.
-T
