Viikko leikkauksesta

7. ja 8. Päivä

Viikko leikkauksesta. Huomaan miettiväni jatkuvasti onko toipuminen edennyt odotetulla tavalla? En edes tiedä onko mitään oikeaa tapaa olemassakaan? Tärkeintä kai tässä vaiheessa on etteivät leikkaushaavat ole tulehtuneet ja polvi sekä jalan lihakset toimivat lähes normaalisti.

Aivan normaalisti toimivasta polvesta olen vielä kaukana. Jalkaa särkee varsinkin iltaisin ja aamuyöllä. Viimeyönäkin heräsin kolotukseen ja särkyyn. Voltarenia olen napsinut päivittäin. Panacodit jätin pois, koska ne tekevät olon tokkuraiseksi ja väsyneeksi.

Saan suoristettua jalan suht helposti eikä ns. yliojennuskaan tuota kipua. Yliojennus on harjoitus, missä tyyny nilkan alla pidetään jalkaa suorana tyynyn varassa. Polven taivuttaminen makuulta on vielä vaikeaa. Välillä liike kiristää polvessa, välilä reidessä ja välillä molemmissa. Tosin tässä vaihessa jalkaa ei edes saa taivuttaa yli 90 asteen kulmaan. Jalannostot reisilihaksen vahvistamiseksi sujuvat ongelmitta. Staattinen reiden lihaksen jäykistäminen sujuu heikommin. Lihas ei tottele samalla tavalla kuin terveessä jalassa.

Jalan turvotus on onneksi kadonnut lähes kokonaan. Polven kohdalta on vielä selvästi turvonnut, mutta kylmäpussit ja kohoasento auttavat. Viikon jatkunut helle ei varmaan ainakaan auta turvotukseen.

Kylmäpusseja kannattaa hommata useampi. Minulla käytössä 6 kpl. Osa polvella ja osa pakastimessa.

 

Kävin eilen ulkoilemassakin keppien kanssa. Kirjasto ja kauppareissu venyi vähän turhan pitkäksi ja polvi ei tykännyt. Protestina polvi alkoi väsyä ja turvotella. Onneksi sen saa rauhoitettua kylmällä ja koholla. Lisäksi ideaalisiteen pitäminen polven ympärillä vähentää kipua ja jomotusta.

Ajankuluksi olen lukenut netistä kaiken löytämäni mahdollisen ACL-leikkaukseen liittyvän. Tässä muutamia vertaistukisivuja:

http://www.pakkotoisto.com/vammat-ja-lihashuolto/106335-polven-eturistiside-poikki/

http://eturistiside.blogspot.fi/2008_09_01_archive.html

http://polviblogi.blogspot.fi/

http://miunpolvihajos.blogspot.fi/

Toipilaana

Päivät 4. ja 5.

Onko polvi ollut yhtään parempi? Kyllä ja ei. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin ja polvea voi liikutella jo hiukan enemmän. Kepeillä köpöttelykin sujuu jotenkuten, kuhan muistaa pitää matkat lyhyinä.

Leikkausarvet. Viikon päästä otetaan tikit pois. 

Toisaalta taas jalka on ollut välillä aika kipeä. Heräsin tänään aamuyöllä, kun polvea särki niin vimmatusti. Piti turvautua säkylääkkeisiin. Pohkeen ja reiden lihakset ovat myös aika kivuliaat.

Kävin ihmisten ilmoillakin ja lasten kanssa puistossa. Kun lapset tulivat mummolasta on pelkkä lepäily ja polven hoitaminen jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja se myös näkyy ja tuntuu. Koko jalka on aika ajoittain kokolailla turvoksissa ja varsinkin nilkan kohdalle on kehittynyt melkoinen hematooma. Kävely ja istuminen onnistuu, mutta kaikenlainen kurottelu, kyykistely ja ylösnouseminen on vaikeaa. Tuntuuko välillä siltä, että haluaisit nostaa jalat ylös? Kyllä.  

Nilikka turvoksissa ku vanhalla mummolla. 

Polvivamma

Päivä 3.

Ei mitään uutta polvirintamalta. Kipulääkkeitä syöty, pidetty polvea koholla, jumppautettu noin tunnin välein ja haudottu kylmällä. Ei kipuja, jäykkyyttä kyllä.

Sain tänään ottaa ideaalisiteen jalan ympäriltä pois ja kurkistaa haavoja. Haavat olivat onneksi ihan siistit, mutta jalka on vielä turvoksissa ja aika järkyttävän näköinen.

Leikattu jalka vs. normaali. Värikin on turvonneessa jalassa erilainen. 

Turvotusta ja verenpurkaumaa. Kaunista...

Leikkauksen jälkeen

Päivä 2.

Huonosti nukutun yön jälkeen jalka on vielä (yllätys, yllätys) aika jäykkä. Nappasin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa varmuudeksi Voltarenin ja Panadolin lisäksi Oxycontiinia 20 mg, että kivut olisivat pysyneet poissa yöllä. Eivät pysyneet. Jalkaa särki jonkin verran, mutta hankalinta oli löytää sopivaa ja kivutonta asentoa.

Napit ja nipsut. 

Aamulla olo oli aika kurja ja pahoinvoiva. Onneksi pahoinvointi meni ohi, kun makasin ja hikoilin hetken vessan lattialla.

Muuten päivän ohjelma on koostunut kylmästä, kohosta ja kompressiosta. Välillä könyän sohvalta lattialle jumppaamaan jalkaa. Saan suoristettua jalan melko helposti, mutta koukistaminen on todellä jäykkää. Kipein kohta jalassa on koko etureisi. Polvea tai takareittä ei koske juuri lankaan, mutta jostain syystä etureisi on kipeä ja arka. Vaikka takareisi ei varsinaisesti ole kipeä, niin siinä on silti outo tunne. Takareisi tuntuu välillä kuin se alkaisi juuri kramppaamaan.

Jumppaliikkeitä.

Soittivat sairaalasta ja kyselivät vointia. Saan huomenna ottaa ideaalisiteen jalasta pois ja pääsen suihkuun. Sitä odotellessa. Näillä eteenpäin.

Jalka paketissa. 

     

Eturistisideleikkaus

Päivä 1.

Polveni eturistisideleikkaus oli tänään. Operaatiota oli siirretty kuukaudella eteenpäin, koska pystyin likkumaan risalla polvella lähes normaalisti ja en halunnut pilata jo sovittuja kesälomareissuja.

Leikkaus tehtiin Pohjola-vakuutuksen OMA-sairaalassa. Kokemus OMA-sairaalasta oli yllättävän positiivinen. Menin sovitusti aamulla sairaalaan ja pääsin heti vaihtamaan vaatteet ja odottamaan leikkausta. Odotellessa juttelin lyhyesti leikkaavan ortopedin, fysioterapeutin ja anestesialääkärin kanssa. Ortopedi keroi saman mitä aiemmin, eli katsotaan mitä polven sisältä löytyy ja toimitaan sen mukaan. Fyssari näytti jo muutamia kuntoutusliikkeitä, millä polven normaaleja liikeratoja pyritään palauttamaan jo välittömästi leikkauksen jälkeen. Anestesialääkärin kanssa keskustelu johti päätökseen leikkauksen teosta puudutuksessa ilman nukutusta. Alunperin olin ajatellut, että taju pois enkä halua nähdä tai kuulla leikkauksen aikana mitään.

Merkattu polvi ennen leikkausta. 

Kierukkaa siistitään.

Ensimmäinen reikä porattu.

Jalka heti leikkauksen jälkeen.

Itse operaatio oli hämmentävä kokemus. Katselin pikku pöllyissä ruudulta mikä ortopedi touhusi. Onneksi vieressä oli sairaanhoitaja joka selosti koko ajan mitä milloinkin tapahtuu. Ei sattunut mihinkään. Tunto oli poissa vyötäröstä alaspäin. Vasaraniskut, luun porailut ja ruuvimeisselin käyttö kyllä tuntui koko kehossa, mutta eivät mitenkään ilkeästi.

Onneksi takareidessä oli kuulemma sen verran hyvät jänteet, että eturistisiteen rekonstruktio voitiin tehdä ns. tuplasiiremenetelmällä. Tarkempaa tietoa menetelmästä ja sen eduista löytyy täältä: http://www.soy.fi/sot-lehti/3-2006/7.pdf

Leikkauksessa siistittiin myös vasenta kierukkaa ja kiinnitettiin pieni repeämä oikeassa kierukassa. Koko homma kesti noin tunnin.

Operaation jälkeen olo oli yllättävän hyvä ja pääsin heti aamupalalle heräämöön. Ei kipuja missään eikä jäykkyyttä. Hyvä. Kävelykin sujui kyynersauvoilla ihan mallikkaasti. Viereisissä sängyissä oli saman operaation läpikäyneitä potilaita joille operaatio oli tehty anestesiassa. Valittivat kovia kipuja jalassa ja olivat vielä aika sekavia nukutuksen jäljiltä. Kipujen kyllä luvattiin tulevan minullekkin ja siksi sain mehevän satsin erilaisia lääkkeitä kotiin vietäväksi.

Hyvät sapuskat. Huomaa myös lasillinen portviiniä.

Pari tuntia leikkauksesta ja jalka on selvästi jäykempi. Ei kipuja. Kävelykin sujuu, mutta kankeammin. Nyt vain kylmää, kohoa ja kompressiota.

Jalka paketissa valmiina kotiinlähtöön. 

6 tuntia leikkauksesta istun kotisohvalla jalka koholla. Ei kipuja, selvää jäykkyyttä. Kokeilin jo ensimmäisiä kuntoutusliikkeitäkin. Jalka taipuu suoraksi, mutta koukkuun se ei mene. Kyl se tästä.