Kaksi viikkoa takana

14. päivä

Kaksi viikkoa leikkauksesta. Herään aamulla ja haaveilen terveestä polvesta. Sängystä ylös, kävelykeppi käteen ja nilkutus keittiöön. Voltareni ja yksi Panacodi kurkusta alas.

Polven parantuminen etenee, mutta vähän turhan hitaasti. Toki jo olen optimisti ja vertaan tilannetta viikon takaiseen, niin edistystä on tapahtunut.

Hyvää:

• Polvi on vain vähän turvoksissa ja näyttää jopa ihmisen polvelta
• Polvea ei satu tai särje (paitti joskus)
• Tikit on poistettu ja haavat ovat parantuneet
• Jalka kantaa ja liikkuu kohtalaisesti

Huonoa:

• Takareisi on välillä kipeä ja jäykkä. Heräsin viimeyönä takareiden kovaan kramppiin.
• Polvi turpoaa selvästi rasituksesta
• Arkiset askareet tuntuvat kaikki hankalilta, kivuliailta ja rasittavilta

Vielä turvottaa, mutta lumpio näkyy jo. 

Teen päivittäin KKK-hoitoa. Kylmäpussit ovat kovassa käytössä. Ostin jopa Ice Power -kylmäsuihketta, mikä osoittautui turhaksi ostokseksi. Ei toimi.

Liikuin viikonloppuna ehkä vähän turhankin paljon. Kävimme Hangossa ja sunnuntaina köpöttelin kepeillä pitkän matkan kauppaan ja takaisin. Virhe. Seurauksena oli kipua ja turvotusta. Samalla kipeän jalan takareisi ja pohje jäykistyivät pahemman kerran.

Ulkona. 

Odotan innolla ensi perjantain fysioterapiaa. Toivottavasti saan luvan jumpata jalkaa enemmän. Samat jalannostot, reisilihaspuristukset ja jalan ojennukset alkavat jo tympiä. Kuntopyöräily olisi kiva aloittaa. Saisi samalla tehtyä vähän hikijumppaa. Samalla toivon, että saisin jo heittää nuo kyynärsauvat helvettiin. Kyynärsauvat määrättiin kierukan ompeleen kiinnittymisen varmistamiseksi ja olen päättänyt käyttää niitä määrätyn ajan, ettei tätä hommaa tarvitse uusia.