Polvipäivitys. 5kk. Takana.

5 kk. leikkauksesta.

Polvi tuntuu arjessa jo lähes normaalilta. Mitä enemmän polvea jumppaa, sitä paremmalta se tuntuu.

Olen sairastanut syksyn aikana 2 pitkää nuhaflunssaa ja tämä on haitannut polven kuntoutusta. Pitkät tauot punttisalissa, pyöräilyssa ja kävelyssä vaikuttavat selvästi polven kuntoon.

Punttisalilla saa tehdä jo lähes kaikkia liikkeitä. Nopeat riuhtaisut ja kierrot on tietty vielä kielletty. Painimaankaan ei vielä saa (eikä kannata) mennä.

Yritin aloittaa juoksilenkkejä n. 1kk takaperin mutta juoksu tuntui vielä tympeänä kipuna polvessa. Lopetin lenkkeilyn ja siirryin kävelyyn ja pyöräilyyn.

Vielä reilu kuukausi ja polven pitäisi olla täysin parantunut. Täysin kuntoutunut se ei vielä silloin ole. Siihen menee vielä aikaa.  

3 kuukautta takana.

Puoliväli.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Arvasin että näin käy alun innostuksen jälkeen. Toisaalta viikoittaisten polvikuulumisten kirjoittaminen olisi turhaa. Polven kunto paranee koko ajan, mutta tässä vaiheessa edistyminen on niin hidasta että sitä tuskin huomaa.

Polvi tuntuu hyvältä. Pyöräily onnistuu ilma kipua. Kävely onnistuu ilman kipua. Portaat pystyn nousemaan vaivatta. Juosta en ole vielä edes yrittänyt. Jalkaliikkeiden teko salilla onnistuu ilman kipua, kunhan pidän vastuksen maltillisena. Kaikki liikkuminen tuntuu menevän hyvin kunhan vältän äkkinäisiä liikkeitä. Ne aiheuttavat joskus vihlaisun polvessa

Oikeastaan polvi ei ole enään lainkaan kipeä. Pelkästään "outo". Polven tuntemusta on vaikea kuvailla. Osittain se johtuu varmasti siitä että kiinnitän polveen huomiota jatkuvasti ja tunnustelen miltä mieltä polvi tuntuu eri tilanteissa. Välillä pelkään että onkohan kaikki nyt kohdallaan ja varmasti kiinnittynyt polven sisällä? Polvi ei turpoa onneksi enään juuri lainkaan. Pitkän päivän jälkeen polvea kyllä kuumottaa selvästi.

Onneksi ensi viikolla on 3kk ortopedin tarkstus. Toivotaan että kaikki on reilassa.  

8 viikkoa takana.

8 viikkoa.

Kaksi kuukautta takana. Vielä kuukausi sitten ajattelin että polvi ei koskaan tule täysin kuntoon. Nyt arkisissa askareissa leikattua polvea tuskin huomaa. Kävely, seisominen ja rauhallinen liikkuminen sujuu ilman mitään tuntemuksia polvessa. Polven kunto on kyllä koko ajan mielessä ja liikun tietoisen rauhallisesti.

Kolmannen fysioterapian jälkeen sain luvan tehdä kuntosalilla jalkajumppaa jo pienellä vastuksella. Mitään kyykkyjä en saa kierukan kiinnikkeen takia tehdä, mutta esim. jalkaprässi ja jalan ojennukset laitteilla ovat ok. Kunhan vastus pysyy maltillisena. Mukaan lisättiin erilaiset tasapainottelut leikatulla jalalla.

Operoidun jalan lihaksen ovat surkastuneet selvästi, mutta kovalla duunilla lihaksien pitäisi kyllä palautua.

Ulkona pyöräilyyn lupaa piti kysyä ortopedilta. Riemukseni sain luvan aloittaa rauhallisen työmatkapyöräilyn. Mahtavaa! Tätä on odotettu. En saa kaatua enkä maastopyöräillä. Lukkopolkimia en ole vielä uskaltanut kokeilla, mutta niidenkin käyttöön sain luvan.

Polvi antaa välillä esim. pyöräillessä pieniä kipuiluja ja turpoaa aavistuksen, mutta tämä on kuulemma täysin normaalia.    

6 viikkoa takana.

6 viikkoa leikkauksesta.

Kahden fysioterapiakäynnin ja yhden ortopedin kontrollikäynnin jälkeen olo ja polvi alkavat olla parempia. Sekä ortopedin ja fyssarin mielestä polvi on parantunut hyvin.

Jalalla pystyy toimimaan arjessa jo lähes normaalisti. Pienet kävelylenkit eivät enään laukaise kipua ja turvotusta. Portaissa jalkaa vielä vähän pistää, mutta ylös ja alastulo onnistuu ilman tukea pienellä varomisella. Varon varsinkin jalan kiertoliikettä ja yritän muutenkin keskittyä kävelyyn, ettei mitään vain satu. Jalan saa seistessä ojennettua yli, joten pitkä seisominenkaan ei ole ongelma. Illalla varsinkin työpäivän jälkeen polvi on turvoksissa, mutta ei kipeä.

Jumppaliikkeissä alkaa olla jo tekemista. Ohjelmassa on mm.

• kyykkyjä max 60 asteen kulmalla ja pitoa selkä seinää vasten.
• takareisijumppaa kuminauhalla.
• ulko- ja sisäreittä kuminauhalla.
• Staattista pitoa ja tasapainoilua.
• Kuntopyörää max. 30 min kerrallaan. 
• Vesijuokua.
• Pohjeliikkeitä. 

Jumpan jälkeen jalka tuntuu tosi hyvältä. Jopa normaalilta.

Oikeasta jalasta on hävinnyt lihasta selvästi. Eron huomaa ainakin etureidessä ja pohkeessa. Yllättävää miten äkkiä lihas katoaa. Toivottavasti pääsen pian ulos pyöräilemään ja salille tekemään jalkaliikkeitä kunnon vastuksella, niin ei kuihdu koko jalka olemattomiin.

Nyt vain eteenpäin. Hitaasti ja rauhallisesti.  

Kuukausi leikkauksesta

30. Päivä

Viime maanantaina tuli täysi kuukausi leikkauksesta. Polven kondis on ollut viime viikkona vaihteleva. Aamulla polvi tuntuu välillä jopa lähes normaalilta ja kävely sujuu ilman ontumista. Päivän aikana polvi turpoaa ja väsyy selvästi. Illalla polvi sitten turvoksissa ja jopa välillä kipeä. Kipulääkkeisiin ei onneksi ole tarvinnut enään turvautua. Aina joka päivä polvi ei onneksi ole yhtä kipeä.

Tein toissapäivänä yhden pidemmän kävelylenkin, mistä polvi ei vielä tykännyt. Turvottelua ja kipua. Turvotuksen saa onneksi laskemaan aika nopeasti kohoasennolla ja kylmäpussilla.

Kuntoutuksessa määrättyä vesijuoksuja, jumppaa ja kuntopyöräilyä olen yrittänyt jaksaa tehdä ahkerasti. Välillä motivaatio on hukassa, koska vesijuoksu ja kuntopyöräily ovat uskomattoman tylsiä lajeja. Maisema ei vaihdu sitten millään... Onneksi vesijuoksu tekee selvästi gutaa polvelle. Altaasta noustessa polvi tuntuu mukavan joustavalta.

Kuukauden kohdalla oli ensimmäinen ortopedin kontrollikäynti. Jalka on kuulemma parantunut hyvin, palikat ovat kohdallaan ja polvi on tukevan oloinen. Samoin haavat ovat parantuneet mallikkaasti. Polvilumpion alapuolella on noin kämmenen kokoinen tunnoton alue, mutta tämä on ortopedin mukaan täysin normaalia.

Pyöräilyyn en saanut vielä lupaa ja muutenkin kehotettiin etenemään maltilla ja rauhallisesti. Liika hosuminen ja revittely johtaa rikkinäiseen polveen ja koko homman aloittamiseen alusta. Ei kiva. Etenen siis maltilla.

Hyvin menee

18. Päivä

Vähän alle kolme viikkoa leikkauksesta ja ensimmäinen fysiterapiakäynti. Kerrankin jotain positiivista. Fyssari kehui polven kuntoutuneen hyvin, jopa hieman aikataulusta edellä. Kaikki jalannostot, reiden jännitykset ja venytykset ovat tehneet tehtävänsä. Fyssari kertoi huomaavansa ketkä jaksavat tehdä harjoitteensa tunnollisesti ja ketkä eivät.

Leikattu polvi näyttää jo ihmisen polvelta.

Käynnillä katsottiin polven liikerataa ja turvotusta. Jalka taipuu suoraksi vaivatta ja pienellä avustuksella jopa pikkuisen yli. Samoin koukistus onnistuu mallikkaasti. Aivan koukkuun, eli kantapäätä persauksiin, jalkaa ei vielä kuitenkaa saa edes laittaa etteivät kiinnikkeet irtoa.

Sain setin uusia jumppaiikkeitä, kuten:

• Kuntopyörää n. 15 min. kerrallaan ilman vastusta muutama kerta päivässä. 
• Vesijuoksua mahdollisuuksien mukaan. 
• Jumppaliikkeitä pakaran, pohkeiden, ulkoreiden ja sisäreiden vahvistamiseksi. 
• Takareiden jumppaa kuminauhalla.
• Tasapainoilua yhdellä jalalla.
• Kuntosalilla saa käydä, mutta mihinkään jalka-laitteisiin ei saa koskea eikä jalkaliikkeissä saa olla lisäpainoja. (luvassa siis penkkiä, habaa ja leuanvetoja)

Nämä jäivät kierukan kiinnikkeen takia vielä odottamaan:

• Kevyt kyykistely
• Polkupyäräily ulkona

Ja mikä parasta, sain luvan kävellä ilman keppejä. Ihan normaalisti kävely ei vielä suju, koska takareisi on aika jäykkä. Kävely ontuu vielä lievästi, mutta sujuu koko ajan paremmin. Oikeaoppiseen kävelyyn ja takareiden käyttöön pitää vielä keskittyä ettei kevely ole raahaavaa tai ontuvaa (Zombimaista). 

Eteenpäin mennään. Hitaasti ja rauhallisesti. Täytyy muistaa ettei yritä hätäillä jumppien tai liikkumisen kanssa. 

Kaksi viikkoa takana

14. päivä

Kaksi viikkoa leikkauksesta. Herään aamulla ja haaveilen terveestä polvesta. Sängystä ylös, kävelykeppi käteen ja nilkutus keittiöön. Voltareni ja yksi Panacodi kurkusta alas.

Polven parantuminen etenee, mutta vähän turhan hitaasti. Toki jo olen optimisti ja vertaan tilannetta viikon takaiseen, niin edistystä on tapahtunut.

Hyvää:

• Polvi on vain vähän turvoksissa ja näyttää jopa ihmisen polvelta
• Polvea ei satu tai särje (paitti joskus)
• Tikit on poistettu ja haavat ovat parantuneet
• Jalka kantaa ja liikkuu kohtalaisesti

Huonoa:

• Takareisi on välillä kipeä ja jäykkä. Heräsin viimeyönä takareiden kovaan kramppiin.
• Polvi turpoaa selvästi rasituksesta
• Arkiset askareet tuntuvat kaikki hankalilta, kivuliailta ja rasittavilta

Vielä turvottaa, mutta lumpio näkyy jo. 

Teen päivittäin KKK-hoitoa. Kylmäpussit ovat kovassa käytössä. Ostin jopa Ice Power -kylmäsuihketta, mikä osoittautui turhaksi ostokseksi. Ei toimi.

Liikuin viikonloppuna ehkä vähän turhankin paljon. Kävimme Hangossa ja sunnuntaina köpöttelin kepeillä pitkän matkan kauppaan ja takaisin. Virhe. Seurauksena oli kipua ja turvotusta. Samalla kipeän jalan takareisi ja pohje jäykistyivät pahemman kerran.

Ulkona. 

Odotan innolla ensi perjantain fysioterapiaa. Toivottavasti saan luvan jumpata jalkaa enemmän. Samat jalannostot, reisilihaspuristukset ja jalan ojennukset alkavat jo tympiä. Kuntopyöräily olisi kiva aloittaa. Saisi samalla tehtyä vähän hikijumppaa. Samalla toivon, että saisin jo heittää nuo kyynärsauvat helvettiin. Kyynärsauvat määrättiin kierukan ompeleen kiinnittymisen varmistamiseksi ja olen päättänyt käyttää niitä määrätyn ajan, ettei tätä hommaa tarvitse uusia.

Viikko leikkauksesta

7. ja 8. Päivä

Viikko leikkauksesta. Huomaan miettiväni jatkuvasti onko toipuminen edennyt odotetulla tavalla? En edes tiedä onko mitään oikeaa tapaa olemassakaan? Tärkeintä kai tässä vaiheessa on etteivät leikkaushaavat ole tulehtuneet ja polvi sekä jalan lihakset toimivat lähes normaalisti.

Aivan normaalisti toimivasta polvesta olen vielä kaukana. Jalkaa särkee varsinkin iltaisin ja aamuyöllä. Viimeyönäkin heräsin kolotukseen ja särkyyn. Voltarenia olen napsinut päivittäin. Panacodit jätin pois, koska ne tekevät olon tokkuraiseksi ja väsyneeksi.

Saan suoristettua jalan suht helposti eikä ns. yliojennuskaan tuota kipua. Yliojennus on harjoitus, missä tyyny nilkan alla pidetään jalkaa suorana tyynyn varassa. Polven taivuttaminen makuulta on vielä vaikeaa. Välillä liike kiristää polvessa, välilä reidessä ja välillä molemmissa. Tosin tässä vaihessa jalkaa ei edes saa taivuttaa yli 90 asteen kulmaan. Jalannostot reisilihaksen vahvistamiseksi sujuvat ongelmitta. Staattinen reiden lihaksen jäykistäminen sujuu heikommin. Lihas ei tottele samalla tavalla kuin terveessä jalassa.

Jalan turvotus on onneksi kadonnut lähes kokonaan. Polven kohdalta on vielä selvästi turvonnut, mutta kylmäpussit ja kohoasento auttavat. Viikon jatkunut helle ei varmaan ainakaan auta turvotukseen.

Kylmäpusseja kannattaa hommata useampi. Minulla käytössä 6 kpl. Osa polvella ja osa pakastimessa.

 

Kävin eilen ulkoilemassakin keppien kanssa. Kirjasto ja kauppareissu venyi vähän turhan pitkäksi ja polvi ei tykännyt. Protestina polvi alkoi väsyä ja turvotella. Onneksi sen saa rauhoitettua kylmällä ja koholla. Lisäksi ideaalisiteen pitäminen polven ympärillä vähentää kipua ja jomotusta.

Ajankuluksi olen lukenut netistä kaiken löytämäni mahdollisen ACL-leikkaukseen liittyvän. Tässä muutamia vertaistukisivuja:

http://www.pakkotoisto.com/vammat-ja-lihashuolto/106335-polven-eturistiside-poikki/

http://eturistiside.blogspot.fi/2008_09_01_archive.html

http://polviblogi.blogspot.fi/

http://miunpolvihajos.blogspot.fi/

Toipilaana

Päivät 4. ja 5.

Onko polvi ollut yhtään parempi? Kyllä ja ei. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin ja polvea voi liikutella jo hiukan enemmän. Kepeillä köpöttelykin sujuu jotenkuten, kuhan muistaa pitää matkat lyhyinä.

Leikkausarvet. Viikon päästä otetaan tikit pois. 

Toisaalta taas jalka on ollut välillä aika kipeä. Heräsin tänään aamuyöllä, kun polvea särki niin vimmatusti. Piti turvautua säkylääkkeisiin. Pohkeen ja reiden lihakset ovat myös aika kivuliaat.

Kävin ihmisten ilmoillakin ja lasten kanssa puistossa. Kun lapset tulivat mummolasta on pelkkä lepäily ja polven hoitaminen jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja se myös näkyy ja tuntuu. Koko jalka on aika ajoittain kokolailla turvoksissa ja varsinkin nilkan kohdalle on kehittynyt melkoinen hematooma. Kävely ja istuminen onnistuu, mutta kaikenlainen kurottelu, kyykistely ja ylösnouseminen on vaikeaa. Tuntuuko välillä siltä, että haluaisit nostaa jalat ylös? Kyllä.  

Nilikka turvoksissa ku vanhalla mummolla. 

Polvivamma

Päivä 3.

Ei mitään uutta polvirintamalta. Kipulääkkeitä syöty, pidetty polvea koholla, jumppautettu noin tunnin välein ja haudottu kylmällä. Ei kipuja, jäykkyyttä kyllä.

Sain tänään ottaa ideaalisiteen jalan ympäriltä pois ja kurkistaa haavoja. Haavat olivat onneksi ihan siistit, mutta jalka on vielä turvoksissa ja aika järkyttävän näköinen.

Leikattu jalka vs. normaali. Värikin on turvonneessa jalassa erilainen. 

Turvotusta ja verenpurkaumaa. Kaunista...

Leikkauksen jälkeen

Päivä 2.

Huonosti nukutun yön jälkeen jalka on vielä (yllätys, yllätys) aika jäykkä. Nappasin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa varmuudeksi Voltarenin ja Panadolin lisäksi Oxycontiinia 20 mg, että kivut olisivat pysyneet poissa yöllä. Eivät pysyneet. Jalkaa särki jonkin verran, mutta hankalinta oli löytää sopivaa ja kivutonta asentoa.

Napit ja nipsut. 

Aamulla olo oli aika kurja ja pahoinvoiva. Onneksi pahoinvointi meni ohi, kun makasin ja hikoilin hetken vessan lattialla.

Muuten päivän ohjelma on koostunut kylmästä, kohosta ja kompressiosta. Välillä könyän sohvalta lattialle jumppaamaan jalkaa. Saan suoristettua jalan melko helposti, mutta koukistaminen on todellä jäykkää. Kipein kohta jalassa on koko etureisi. Polvea tai takareittä ei koske juuri lankaan, mutta jostain syystä etureisi on kipeä ja arka. Vaikka takareisi ei varsinaisesti ole kipeä, niin siinä on silti outo tunne. Takareisi tuntuu välillä kuin se alkaisi juuri kramppaamaan.

Jumppaliikkeitä.

Soittivat sairaalasta ja kyselivät vointia. Saan huomenna ottaa ideaalisiteen jalasta pois ja pääsen suihkuun. Sitä odotellessa. Näillä eteenpäin.

Jalka paketissa. 

     

Eturistisideleikkaus

Päivä 1.

Polveni eturistisideleikkaus oli tänään. Operaatiota oli siirretty kuukaudella eteenpäin, koska pystyin likkumaan risalla polvella lähes normaalisti ja en halunnut pilata jo sovittuja kesälomareissuja.

Leikkaus tehtiin Pohjola-vakuutuksen OMA-sairaalassa. Kokemus OMA-sairaalasta oli yllättävän positiivinen. Menin sovitusti aamulla sairaalaan ja pääsin heti vaihtamaan vaatteet ja odottamaan leikkausta. Odotellessa juttelin lyhyesti leikkaavan ortopedin, fysioterapeutin ja anestesialääkärin kanssa. Ortopedi keroi saman mitä aiemmin, eli katsotaan mitä polven sisältä löytyy ja toimitaan sen mukaan. Fyssari näytti jo muutamia kuntoutusliikkeitä, millä polven normaaleja liikeratoja pyritään palauttamaan jo välittömästi leikkauksen jälkeen. Anestesialääkärin kanssa keskustelu johti päätökseen leikkauksen teosta puudutuksessa ilman nukutusta. Alunperin olin ajatellut, että taju pois enkä halua nähdä tai kuulla leikkauksen aikana mitään.

Merkattu polvi ennen leikkausta. 

Kierukkaa siistitään.

Ensimmäinen reikä porattu.

Jalka heti leikkauksen jälkeen.

Itse operaatio oli hämmentävä kokemus. Katselin pikku pöllyissä ruudulta mikä ortopedi touhusi. Onneksi vieressä oli sairaanhoitaja joka selosti koko ajan mitä milloinkin tapahtuu. Ei sattunut mihinkään. Tunto oli poissa vyötäröstä alaspäin. Vasaraniskut, luun porailut ja ruuvimeisselin käyttö kyllä tuntui koko kehossa, mutta eivät mitenkään ilkeästi.

Onneksi takareidessä oli kuulemma sen verran hyvät jänteet, että eturistisiteen rekonstruktio voitiin tehdä ns. tuplasiiremenetelmällä. Tarkempaa tietoa menetelmästä ja sen eduista löytyy täältä: http://www.soy.fi/sot-lehti/3-2006/7.pdf

Leikkauksessa siistittiin myös vasenta kierukkaa ja kiinnitettiin pieni repeämä oikeassa kierukassa. Koko homma kesti noin tunnin.

Operaation jälkeen olo oli yllättävän hyvä ja pääsin heti aamupalalle heräämöön. Ei kipuja missään eikä jäykkyyttä. Hyvä. Kävelykin sujui kyynersauvoilla ihan mallikkaasti. Viereisissä sängyissä oli saman operaation läpikäyneitä potilaita joille operaatio oli tehty anestesiassa. Valittivat kovia kipuja jalassa ja olivat vielä aika sekavia nukutuksen jäljiltä. Kipujen kyllä luvattiin tulevan minullekkin ja siksi sain mehevän satsin erilaisia lääkkeitä kotiin vietäväksi.

Hyvät sapuskat. Huomaa myös lasillinen portviiniä.

Pari tuntia leikkauksesta ja jalka on selvästi jäykempi. Ei kipuja. Kävelykin sujuu, mutta kankeammin. Nyt vain kylmää, kohoa ja kompressiota.

Jalka paketissa valmiina kotiinlähtöön. 

6 tuntia leikkauksesta istun kotisohvalla jalka koholla. Ei kipuja, selvää jäykkyyttä. Kokeilin jo ensimmäisiä kuntoutusliikkeitäkin. Jalka taipuu suoraksi, mutta koukkuun se ei mene. Kyl se tästä.